Saako kuntosalin ja hieronnan laittaa firman piikkiin? – Toiminimiyrittäjän ikuinen kysymys

Tähän kysymykseen törmää kirjanpidossa yllättävän usein.

Yrittäjä tekee pitkää päivää, selkä on jumissa, hartiat huutavat apua ja kuntokin pitäisi pitää yllä.

Eikö kuntosalikortin tai hieronnan voisi siis laittaa yrityksen kuluksi?

Ja sitten tulee se kuuluisa lause:

"Mutta minun tutun kirjanpitäjä ainakin laittaa!" 😂

Varmasti laittaakin. Mutta katsotaanpa, mitä laki asiasta sanoo.

1. Toiminimiyrittäjä ei ole itsensä työntekijä

Tämä on koko asian ydin.

Toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen oikeushenkilö, eikä yrittäjä voi olla itsensä työnantaja.

Tuloverolain 69 §ä säädetään työnantajan työntekijöilleen tarjoamista verovapaista henkilökuntaeduista.

Näihin kuuluvat tietyin edellytyksin esimerkiksi liikunta- ja kulttuuriedut sekä virkistystoiminta.

Mutta toiminimiyrittäjä ei voi antaa näitä etuja itselleen.

Vaikka yrityksellä olisi kuinka hieno nimi, oma pankkitili ja kirjanpitäjä, yrittäjä ei muutu omaksi työntekijäkseen.

2. Entä se kuntosalikortti?

Jos ostat itsellesi kuntosalikortin, kyseessä on lähtökohtaisesti henkilökohtainen elantomeno.

Se ei muutu yrityksen vähennyskelpoiseksi kuluksi sillä perusteella, että hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan töissä.

Sama koskee tavallista omaa virkistysliikuntaa.

Työntekijöille voidaan tarjota verovapaata liikunta- ja kulttuurietua, mutta toiminimiyrittäjä ei voi hyödyntää tätä etua itseensä.

3. Mutta hieronta on ihan pakollista, kun selkä on jumissa!

Ymmärrän. Ja varmasti moni muukin yrittäjä ymmärtää. 😄

Mutta tavallinen itse ostettu hieronta on henkilökohtainen meno, vaikka selkä olisi kipeytynyt työpäivän aikana.

Hierontaa ei voi vain nimetä virkistyskuluiksi ja tehdä siitä vähennyskelpoista.

Verohallinnon henkilökuntaetuja koskeva ohje toteaa, ettei toiminimiyrittäjä voi vähentää itselleen järjestettyjen henkilökuntaetujen kustannuksia.

4. Onko yrittäjän terveydenhoito sitten kokonaan omalla vastuulla?

Ei sentään!

Tässä tulee tärkeä poikkeus.

Toiminimiyrittäjä voi vähentää itselleen järjestämänsä työterveyshuollon hyväksyttäviä kustannuksia.

Se edellyttää muun muassa:

• työterveyshuoltosopimusta

• työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa

• työpaikkaselvitystä

• sitä, että kustannukset kuuluvat Kelan korvaamaan työterveyshuoltoon

• kustannusten kohtuullisuutta yrittäjän työpanokseen nähden.

Vähennyskelpoiseksi jää käytännössä Kelan korvaamatta jäänyt osuus.

Yrittäjä voi järjestää työterveyshuollon itselleen, vaikka yrityksessä ei olisi yhtään työntekijää.

Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että varaa itse hierojan tai lääkärin ja pyytää laskun toiminimen nimelle.

Pelkkä yrityksen nimi laskussa ei tee menosta vähennyskelpoista.

5. Entä jos toiminimellä on työntekijöitä?

Tähän liittyy pieni mutta tärkeä poikkeus.

Jos toiminimiyrittäjä järjestää työntekijöilleen yhteisen virkistystilaisuuden ja osallistuu siihen itse, hänen osallistumisestaan ei synny veronalaista etua.

Kyse on yhteisestä henkilöstötilaisuudesta, ei yrittäjän henkilökohtaisesta virkistysedusta.

Yksinyrittäjä ei siis voi järjestää itselleen verovapaata virkistyspäivää sillä perusteella, että onhan hän yrityksensä koko henkilökunta. 😄

6. Mitä laki sitten oikeasti sanoo?

Otetaan vielä ne pykälät, ettei tarvitse luottaa pelkästään minun sanaani.

Elinkeinoverolaki (360/1968), 7 §

"Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset."

Tämä on yrityksen kulujen vähennyskelpoisuuden perusta.

Tuloverolaki (1535/1992), 69 §

Pykälässä säädetään työnantajan järjestämistä verovapaista henkilökuntaeduista, kuten virkistys- ja harrastustoiminnasta.

Verohallinto täsmentää henkilökuntaetuja koskevassa ohjeessaan, kohdassa 2.3.4, että toiminimiyrittäjä ei voi itse olla työntekijän asemassa eikä kuulua yrityksensä henkilökuntaan.

Siksi hänelle itselleen järjestettyjen henkilökuntaetujen kustannukset eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

7. Mutta kun edellinen kirjanpitäjä on aina laittanut...

Tämä on ehkä se kohta, jonka haluan nostaa erityisesti esille.

Kirjanpitäjillä voi olla erilaisia toimintatapoja, mutta verolainsäädäntö on kaikille sama.

Se, että jokin meno on aiemmin kirjattu yrityksen kuluksi, ei vielä tarkoita, että se olisi ollut verotuksessa oikein käsitelty.

Eikä sekään, ettei Verohallinto ole asiaan puuttunut, tarkoita menettelyn olevan hyväksytty.

Minun tehtäväni kirjanpitäjänä ei ole keksiä mahdollisimman luovia nimiä yrittäjän henkilökohtaisille menoille.

Minun tehtäväni on huolehtia siitä, että kirjanpito ja verotus tehdään oikein.

Ja kyllä, kuntosalille kannattaa mennä ja hieronnassakin saa käydä!

Mutta ihan kaikkea ei voi laittaa firman piikkiin, vaikka kuinka tekisi mieli. 😂

– Venkke
Tilitoimisto Wenche Oy

Lähteet ja lisätietoa

• Elinkeinoverolaki (360/1968), 7 §

• Tuloverolaki (1535/1992), 69 §

• Verohallinto: Henkilökuntaedut verotuksessa, erityisesti kohta 2.3.4

• Verohallinto: Yrittäjän työterveyshuollon kustannukset verotuksessa